PetriSutinen11 Politiikka

Syöttötariffista eroon ja kulutusjoustoon

    Syöttötariffijärjestelmä etenee kohden yleisiä ongelmia. Variable Renewable - tuotanto on nimensä mukaisesti tuotantoteholtaan käyttäjästään riippumattomalla tavalla vaihtelevaa. Tuotannon huippuhetkinä sähkön markkinahinta painuu alas. Hinta laskee sitä enemmän, mitä enemmän VRE -tuotantoa on verkossa. Samalla syöttötariffikulut kasvavat. Tästä tulee sitä suurempi ongelma VRE-tuotannolle, mitä enemmän sitä rakennetaan.
    Tässä ei ole mitään uutta tai mystistä. IEA:n asiantuntijat ennustivat tapahtumasarjaa jo vuosia sitten omilla mallinnuksillaan. Matalan markkinahinnan ongelma ei rajoitu ilmaantuessaan vain VRE-alalle. Yhteisverkossa kaikkien muidenkin tuotannostaan saamat hinnat laskevat. Lähes kaikki sähköntuotanto uhkaa muuttua ajoittain täysin kannattamattomaksi.

    Käyttäjien sähkölasku ei tästä kuitenkaan pienene. Syöttötariffin kuluja kerätään energiaveroina takaisin. Saksalaisen ja Tanskalaisen pienkuluttajan sähkön hinta onkin Euroopan kovinta kärkeä.

    Osa näkee ongelmaksi juuri VRE-tuotannon olemassaolon. Osa haluaa taas nähdä, miten alhaisilla markkinahinnoilla ajetaan lopulta syöttötariffien voimin muuta tuotantoa alas. Molemmat nämä näkemykset taitavat reaalisesti olla kuitenkin lähes kammottavalla tavalla väärässä.
    Fossiilisen energian korvaamiseen tarvitaan lähes kaikkia mahdollisia vaihtoehtoisia menetelmiä. Toinen näkemys on yhteiskunnallisesti jopa vieläkin nopeampaa tuhoa tuottavaa. Syöttötariffien voimin energia-alaa valtaava wende on uskoa johonkin suureen, helppoon ja tulevaan, mille ei ole vielä kuitenkaan  mitään reaalista tai historiallista katetta olemassa. 

    Jokainen tuulella liikkunut tai akkujaan auringolla ladannut tietää, miten homman ajoitus toimii. Tehoa kyllä saadaan. Ei tehon saanti ole minkään tason ongelma. Se teho ei vain tule esiin oman tahdon avulla. VRE-teho tulee silloin  kun se on tullakseen.
Tuotantohinta alkaa kylläkin olla jo varsin kilpailukykyistä muuhun energiantuotantoon verrattuna. VRE ei enää edes tarvitse mitään syöttötariffia oman kwh-tuotantohintansa takia. Jokainen pienkäyttäjä maksaa enemmän oman sähkölaskunsa lopullisena kwh-hintana. Siltikään, VRE ei  tuota virtaa silloin, kun sitä halutaan käyttää.
    Syöttötariffi ei markkinalähtöisesti MILLÄÄN TAVALLA yritä ratkaista VRE-tuotannon kaikkein keskeisintä ongelmakohtaa. Syöttötariffista on muodostunut "suuri valhe". Täydestä idioottimaisuudestaan huolimatta sille ei enää kuitenkaan nähdä todellisia vaihtoehtoja. Kaikki tekevät niin, koska eiväthän miljoonat saksalaiset voi olla väärässä? 

     Syöttötariffin strategia ajaa muuta energiantuotantoa alas ja lopulta sosialisoi koko energiajärjestelmää sangen "vaarallisella" tavalla. Se ei kuitenkaan ole suoranaisesti aurinkovoiman tai tuulivoiman vika. Väittäisin, että kyseessä on paljolti - vahingossa tai tarkoituksella - tehty raaka poliittinen päätös. 

    Asialle on käytännössä olemassa onneksi ainakin kaksi mahdollista varsin mielekästäkin ratkaisumallia. Muitakin löytynee. Näihin kulutusjoustoa tukeviin toimiin  yhteisverkon syöttötariffi ei kuitenkaan missään nimessä kuulu.  


1) VRE toimii erillisverkossa tai erillisverkoissa. Silloin, kun tuotantolaitos ja tuulivoimapuisto sijaitsevat vierekkäin, ratkaisu sopii erinomaisesti energiaa käyttävän massatuotteen tahkoamiseen. Tyypillinen esimerkki voisi olla makean veden tekeminen merivedestä. Työvoimaa tarvitaan vähän ja tuotantoa on helppoa varastoida. 
    Harva kuitenkaan haluaa tulla jatkossakaan töihin säätilan mukaisesti - kellon sijaan. Erillisverkon rakentaminen taas muutoin, esim. koko maan kattavaksi, on erittäin kallista. Käytännössä kaikki sähkö yhtenäisverkossa altistuu teknisesti joka tapauksessa täysin yhteiselle kuormanvaihtelulle. 
    Näistä syistä tällainen selkeä erillismalli jää varmuudella aika rajalliseksi jatkossakin.

2) Yhtenäisverkossa toimiessaan voiman käytön tulee tapahtua voiman tuotannon aikaisesti. Tämä seikka on strateginen avain järkevään ja kestävään VRE-politiikkaan.
     Markkinahinta ei saisi laskea todellisten tuotantokulujen alle pitkiksi ajoiksi. Tähän tarkoitukseen en usko päästävän muutoin kuin varsin jyrkällä hintajoustojen politiikalla. Kun sähkön kulutus on toivottavinta, sen pitäisi olla kaikille käyttäjilleen kaikkein halvinta mahdollista energiaa. Tehopulassa taas kaikkien kynnelle kykenevien pitäisi kannattaa muistaa irtautua kulutuksesta. 
    Uusiutuvan energian tukemisen uudet sopimukset tulisi suunnata yksinomaan verkkojärjestelmien ja voiman varastointipisteiden tukemiseen, kertaluonteisina pääomasijoituksina. Omistajuustaho on silloin myös maksava taho tehtyjen maksujen suhteessa. 
     Verotus tulisi porrastaa. Sähkövero poistuisi keskihinnan alapuolisilla hinnoilla portaattaisesti. Keskihinnan yläpuolisilla hinnoilla sähkövero kohoaisi progressiivisesti. Kannattavuusrajan alittuessa yli 10Eur/Mwh myös alv poistuisi. Hinnan kohotessa varavoimatasolle ja sen yli, myös tupla alv olisi suotavaa. Kulutus pitäisi koettaa käyttäjähinnoilla saada alas. 
    Tällainen politiikka tukisi kaikkea sähköverkon toimintaa. Ei vain yhtä sen erillistä toimijaa.

    Saksa aloitti wendensä siten, että kuluttajilta ei poliittisen innon ylläpitämiseksi vaadittu yhtään mitään muuta kuin uskoa ja lippujen heiluttelua. Laskukin tuli vasta jälkikäteen ja siitä selvisi helposti rahalla. Nyt sitten poltetaan ruskohiiltä perusvoimana. 

     Yksinkertaisesti hyväksyttävä tosiasia on, että kannattava VRE-tuotanto on jo täällä. Yhtä yksinkertainen kova tosiasia on, että mitään taloudellisesti kannattavaa sähkön pitkäaikaista varastointia -jonka hinta vielä lisättäisiin muuhun tuotantohintaan -  ei ole näköpiirissäkään. 
    VRE:n prosenttiosuus ei saa olla polittinen päätös. Sen pitää perustua niihin olosuhteisiin, mihin käyttäjät ja valtiovalta ovat valmiita asettumaan. Markkinavoimat hoitavat historiallisen testauksen mukaan sellaisia tekijöitä kaikkein parhaiten. 

     Emme realistisesti voi olettaa pakottavamme maailmaa demokratiassa pitkiksi ajoiksi sellaiseen muotoon, mihin se ei ole vielä sillä hetkellä valmis taipumaan. Hiilipohjaista verotusta lisäämällä ja sähkön hinnan (kuluttajille tulevan maksun) vaihteluilla voimme ohjata tapahtumia niin paljon kuin se suinkin on mielekästä.
      Tämäntyyppisillä toimilla on varsin helppoa lyhyelläkin jänteellä myös säätää tehtyjä toimia uuden tilanteen mukaisesti. Ainakin toimet tähtäävät silloin myös strategisesti juuri siihen, mikä on VRE:n elinehto - ne tähtäävät kulutusjoustojen aitoon, huimaan kannattavuuteen. Nythän suurin osa pienkäyttäjistä maksaa tasahintaa. Joten miksipä kukaan tekisi niitä kulutusjoustoja?
    Tuulivoiman ja aurinkovoiman täytyy muuttua normaaliksi yritystoiminnaksi. Se tie on jo pitkällä. 

Raha lopulta ratkaisee.  

    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Hyvä kirjoitus.

Minua ihan aidosti kiinnostaa tuo nykyään usein julkisuudessa esitetty väite : tuulivoima pärjäisi jo ilman tukia.

1. Olen antanut kertoa itselleni tuulivoiman maksavan Suomessa kaikilla mausteilla ( muuntamot, tiet,jne..) 2 miljoonaa /megawatti.

2. Tuulivoima vaatii huoltoa ja hallintoa : tuulivoimayhdistyksen mukaan n. 15€/MWh.

3. Hyvällä tuulipaikalla oleva mylly saavuttaa jopa 30% käyntiajan.

4. Sähkön hinta markkinoilla nyt 30€/MWh , otamme laskuihin optimistisesti 50€/MWh.

Yhden megawatin mylly tuottaa siis vuodessa 91.980€ (24*365*0,3*35€/MWh)

Viidessätoista vuodessa tuloja 15* 91.980€ = 1,38 miljoonaa euroa.

Laskemme kahdelle miljoonalle matalan ( eläkeyhtiö) koron 4 % => 15 vuodessa kuoletettavaa ja korkoa tulisi yhteensä 2,66 miljoonaa euroa.

Miten joku saa tuon näyttämään kannattavalta??

(Tässä kohtaan joku aina ´diskonttailee´ tulevaisuudessa sähkön tulevan hinnan kolminkertaiseksi jne...)

http://seppoviljakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Sitten tämä "kulutusjousto".

Tässä taas kerran viime vuoden alun tuulituotantomme:

http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/kulutus-ja...

Sähköalan ammattilaisena minun on vaikea nähdä tuon ylös/alas heiluvan räpellyksen, jota myös jotkut sähköksi kutsuvat, tasoittuvan "kulutusjoustoilla".

Tauno nihtila

Sitten tämä kulutus.
Tässä taas kerran viime vuoden alun kulutus, ylös-alas-ylös-alas, kun piirtää riittävälle aikajaksolle.

http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/kulutus-ja...

Käyttäjän PetriSutinen11 kuva
Petri Sutinen

Ei se tasoitukaan. Pelkällä tuuli-ja aurinkosähköllä ei verkko pyöri ilman jokseenkin infernaalisia kapasiteetin varastoimiskuluja (ja höyryvoimaa).
Ajatus on se, että määrä olisi markkinahenkisesti karkeasti sen löytyvän joustokyvyn mukaista. Suurialaiset verkkoratkaisut osittain hieman tasoittaa vaihtelua.

Tuulisähkön todellinen kustannushinta ja tuulivoimaloiden kapasiteettikertoimet vaihtelevat melko suuresti. Tekniikan ohella on kehittynyt niiden huoltosuunnitelmat ja sijoittelut. Ei se hullunhalpaa virtaa siltikään ole. Vaikka se hullunhalpaa markkinasähköä aiheuttaakin.

https://www.wind-energy-the-facts.org/the-cost-of-...

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Voi voi kun ilmasto lämpenisi silleen kuin on "luvattu" että napaseudut lämpenee eniten niin tuulten voimakkuus vähenisi samalla ja sehän on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/valtio-s...

Käyttäjän PekkaSaikkonen kuva
Pekka Saikkonen

3) Muutetaan lakia siten, että jatkossa yhtenäisverkkoon saa yksittäinen energiantuottaja liittää VRE-peräistä sähkötehoa vain niin paljon kuin kykenee toimittamaan jatkuvasti sääolosuhteista riippumatta. Tuottajalla tulee siis olla hallinnassaan nopeaa säätötehoa VRE-tuotantonsa verran.

Näin auringolla ja tuulella voidaan säästää polttoaineita ja vesivoimaa energiantuotannossa ilman, että yhtenäisverkko heikentyy.

Käyttäjän PetriSutinen11 kuva
Petri Sutinen

On käynyt mielessä. Olis reiluakin.
Tiukka ennakkopörssi tekisi VRE:n yhteisverkossa liian kalliiksi. Ei enää kannattaisi. Heittelee se tuotanto niin paljon. Jäisi jäljelle vain veronkierto, ts. kotimyllyt ja paneelit.

Poliittisesti VRE on suosittua. Suurin järkevä osuus on kustannustehokkaasti esiin kaivettavissa muuttuvalla kulutuksella. Suurin hyöty olisi siinä, ettei huippuvoiman tarvetta tulisi aivan samaa määrää. Verkon poljento tasaantuisi.

Mikä auttaisi kaikkia osapuolia. Sopisi myös hyvin esim. ydinvoimalle.

Toimituksen poiminnat