PetriSutinen11 Politiikka

Aikakausi vaihtuu maailmanhistoriassa - säännöllisesti ja varmasti...

     Edellisin aikakausi
    
Viktoriaaninen aika oli omalla tavallaan kehitysuskossaan varsin kaunis. Vuonna 1903 piirretyt postikortit "sadan vuoden päästä", jotka oli huolella piirretty kuvaamaan visioita tulevasta maailmasta, sisälsivät kaikkien omat lentolaitteet ja maalle asti suoraan rautatiekiskoille puksuttelevat höyrylaivat. Naiset nauravat päivänvarjot kädessään kavaljeerinsa kättä vasten laivan kannella, kun se kulkee läpi niittyjen.
   Ei tulevaisuuden ennustaminen silti aivan niin helppoa ole. Suurta energiamäärää ja monia turvallisuusseikkoja vaativa jokamiehen lentolaite ei edelleenkään korvaa autoa. Kännykkää ja tietokonetta ei taas kukaan osannut silloin kuvitellakaan. Saatika höyrykoneiden poistumista! Silmiinpistävää on kuitenkin se rikkomaton yhteiskunnallisen edistymisen into, minkä odotettiin jatkuvan 110-vuotta sitten täältä ikuisuuteen asti. Pukujuhlat ja maailmannäyttelyt kuuluisivat tulevaisuuteen.

    Viktoriaaninen aika päättyi - aikakauden lehdistöä seuraamalla - mielestäni lopullisesti vasta vuoteen 1916. Vielä Lusitanian upotus ja Gallipolin hyökkäys v. 1915 saivat lehdistössä kiivasta puhetta ja moraalista kuohuntaa - eräänlaista viktoriaanista vastarintaa - aikaan. Titanicin katastrofin tavoin. Vuosi 1916 lopetti kuitenkin sen kaiken. Kolme kaameaa taistelua tapahtui 1916. Verdun - Somme - Brusilovin hyökkäys. Verdunissa siirtomaista tuodut sotilaat ampuivat saksalaisia hengiltä. Koulutettuina tekemään vastoin valkoisen ylivallan opittuja normeja. Sommessa brittiläinen urheus tuhoutui konekiväärien sarjoihin ja saksalainen urheus jäi telaketjujen alle.
        Brusilovin hyökkäys - tuhoisin ja myös unohdetuin näistä kaikista - esitteli vuorostaan salamasodan. Hyökkäys tapahtui pieninä osastoina pikkilankojen ali ryömimällä aamutuimassa, osin ilman tulivalmistelua. Tai se tehtiin paikoin äärimmäisen lyhyellä tuli-iskulla, mudassa ja yön pimeydessä aivan vastustajan juoksuhautojen viereen ryömineillä pienillä erillisillä osastoilla. Se johti nopeasti yli 300km syvään läpimurtoon ja Itävalta-Unkarin armeijan osalta yli puolen mijoonan miehen tappioihin. Vain suuri saksalainen asioihin puuttuminen pysäytti väsyvän hyökkäyksen. Saksan armeija perehtyi myöhemmin hyvin tarkoin tähän hyökkäykseen. Kuten Suomenkin armeija. Venäjän oma armeija ei taas niinkään... se kuolettava upseerien keskinäinen kilpailu...
     Jatkoa seurasi. Imperiumit olivat haavoittuvia. Sankarit olivat kuolevia. Yllätys ja selkään ampuminen oli jälleen torvien toitotusta ja reilua urheaa taistelua kannattavampaa. Tekniikka ei ollutkaan aina ihmisen paras ystävä. Keisarit olivat olleet väärässä. Itävalta-Unkari , keisarillinen Venäjä, keisarillinen Saksa ja Ottomaanien imperiumi kaatui. Pienvaltioita nousi kuin sieniä sateella, Suomi siinä seassa. Postmoderni kausi alkoi. 

     Tänä aikakautenakin on ollut monia sotia. Suurimpana 2. maailmansota. Siihen ei hurraata huutaen ja hattuja ilmaan heitellen lähdetty.  Kuitenkin tämän postmodernin ajan loppupuoli on ollut myös rikkaimpia ja rauhanomaisimpia ajanjaksoja koko ihmiskunnan historiassa. Jollei peräti se rikkain ja suhteellisesti rauhanomaisin kaikista aiemmista ajoista. 
    Ennennäkemätön vauraus  ja teknologian kehittyminen kuuluu tähän postmodernin ajan loppupuoleen. Vauraus on hitaasti levinnyt kohden kolmatta maailmaa ja äärimmäinen köyhyys on ollut viime vuosiin asti sielläkin laskussa. Viktoriaanisen ajan alun kehitysintoon ei silti olla enää päästy. Ollaanko me sitten siinä skeptisessä ja kriittisessä suhteessamme teknologiaa ja sen kehitystä kohtaan mennyttä aikaa viisaampia - vai reilusti hölmömpiä... se riippunee siitä, keneltä asiaa kysytään ja millä laseilla asiaa katsotaan.

Seuraava aikakausi

    Se
ei ole enää kaukana. Postmodernin ajan peruspiirre on ollut tietty kehityskriittisyys. Siitä huolimatta tämä aika on tottunut myös viktoriaaniseen ajan ikuiseen nousuun ja jatkuvaan kehitykseen. Ketun pihlajanmarjat voisivat kuvailla postmodernin kehityksen hilpeyttä?
     Varsin ilmeistä on, että se kaikki helpoimmin tieteellä löydettävissä oleva löytöretkeily alkaa jo vähentyä. Uudet merkittävät löydöt vaativat yhä suurempaa taloudellista panostusta, jota yhä harvemmat ovat vuorostaan halukkaita maksamaan. Osaltaan tämä on myös uskonpuutteen asia. Meitä yksinkertaisesti kiinnostaa postmodernin ajan lopussa paljon enemmän oma talous, viihde ja vapaa-aika kuin yhteiskunnallinen tai teknologinen kehitys. Valtion etu ei ole enää muodikasta. 
     Some täyttyy vapaa-ajasta ja lumessa kierimisestä. Näemme päivittäin tiedeuutisia enemmän  esim. laulu- ja tanssiesityksiä, ihmissuhdedraamaa,  kissavideoita ja hauskoja kotivideoita. On ilman muuta mukavaa tavata tuttavia ja viettää aikaa viinilasin ääressä. Tämä muistuttaa siinä mielessä hieman Rooman valtakunnan kulttuuria ennen Rooman valtakunnan loppumista. Sekään ei loppunut suureen rytinään, vaan pikemminkin hiljaiseen tohinaan. 

     Ajan muutokseen ajavat: 
 

1) Uusien imperiumien synnyt.  
    Putinin Venäjää olen leikillisesti sanonut mordoriksi. No, ei se nyt ihan anna oikeutta nykyiselle Venäjälle. Olisi myös väärä tuomio olla antamatta sitä nimeä. Pitäähän aidoille groznyi-osaajille tunnustustakin antaa. Iivana julman muotti ei oikein itänaapuristamme lopullisesti osaa poistua. 
      Arabimaiden kehitys ei vie kohden kestävää demokratiaa. Kiina ei myöskään ole aidolla tavalla demokratisoitunut. Ei myöskään Iran. Afrikassa heimovalta on yleistä demokratiaa vahvempaa, edelleenkin. Ottomaanien imperiumiakin kaivataan jo takaisin. 

2) Talouden pyörien tyhjyys ja ikuisen velanoton ongelma.
   Keksitty FIAT-raha on ongelmissa, kun globaali talous alkaa hidastua ja markkinat kyllästyvät tuotteilla. Kun pörssin arvo kasvaa lähinnä sijoitushalujen eikä niinkään enää reaalisen kasvun perusteella - kun miinuskoroista huolimatta pörssi ei huimasti kohoa - be afraid, be very afraid.
   Ikuisen, loputtoman, päättymättömän talouskasvun paradigma alkaa lähestyä pidemmän päälle täysin kestämätöntä pohjaa.

3) Yhä jatkuva väestönkasvu ja ympäristöongelmat
     Väestö kasvaa länsimaiden ja teollisuusmaiden ulkopuolella paljon teollisuusmaita nopeammin. Väestö kasvaa erityisen nopeasti islamilaisessa maailmassa ja Afrikassa. Maailman väestösuhteet ovat varsin suuressa muutoksessa. Ilmastonmuutos etenee hitaasti, mutta vääjäämättä. Jollei rajoja suljeta, ne ovat auki. Tähänkään  asiaan ei ole onnellista ja kaikkien ihmisarvoa ja jokaisen omaa arvopohjaa kunnioittavaa lopputulemaa. Pitkällä aikavälillä.

4)Fossiilinen perikato
    Tämä tulee näistä tekijöistä hitaimmin - mutta varmasti kuin kuolema. Yhä edelleenkin, yli 80% maailman energiankäytöstä pohjautuu fossiiliseen energiaan. Sen korvaaminen ei ole yksinkertaista. Tuulivoiman ja ydinvoiman lähinnä kiistellessä kiivaasti keskenään ja metsien kaatuessa Indonesiassa - tämä fossiilisen energian nopea korvaaminen on toistaiseksi vielä lähinnä märkä uni. 

Millainen on uusi aikakausi?

    Tulevaisuuden arvaaminen on lähes mahdotonta. Muutamia asioita uskaltaisin kuitenkin heittää. Kissavideoiden , ulkomaanmatkojen, hauskuuden päivittäisen kilpaetsinnän  ja ikuisen lapsellisuuden aika tulee päättymään. Meidän on pian jälleen opittava olemaan jotakin aivan muuta. Tämäkin "belle epoque" päättyy aikanaan. 
     Globaalin yhdentymisen veikkaisin päätyvän enemmänkin kohden vanhojen valtakuntien merkantilismia. Tämä on osin pelkästään aatteiden jyrkentymisestä ja some-houhotuksen voimasta johtuvaa - osin siihen ajaa pitkällä aikavälillä myöskin yhteiskuntien varsin erilainen väestökehitys ja niiden syvästi erilaiset tarpeet. Nämä erilliset tekijät - keksityt ja aidot - osaavat myös putinmaisen nerokkaasti tukea toisiaan, aina niin haluttaessa.
Yhteiskuntien erilaiset yhteiskuntamallit ja niiden erilaiset moraali- ja uskontokäsitykset ovat ihmisryhmien todellisia eroja, geneettisestä samankaltaisuudesta huolimatta.
    Jos joku vielä uskoo,  että tästä kaunis ja onnellinen yhteinen perhe syntyy - no, ei sanota sitä ikävästi. 

Mikään maan päällä ei ole ikuista.
     
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

MAINIO ja hyvin jäsennelty kirjoitus. MUTTA selitäpä mitä tarkoitat lauseella: "Putinin Venäjää olen leikillisesti sanonut mordoriksi." Mitä tuo "mordor" on suomennettuna. Sivistyssanakirjasta ei löydy sen selitystä. Samoin voit aukaista sanontaa: "Pitäähän aidoille groznyi-osaajille tunnustusta antaa.

Ilmeisestikin ovat venäjää. Jos käytät erikoissanoja, lukuarvo parantuu, jos osaat ne suomentaa sellaisillekin lukijoille, jotka eivät näitä ilmmaisuja ymmärrä. Vai onko se tarkoituskin, jotta vaikuttaisit oikein sivistyneelle?

Hyperkorrekteilla "kielikääryleillä", orwellilaisella siansaksalla ja munkkilatinalla varmistetaan , ettei sanoma menekään toivotusti perille , vaan jää - ikävä kyllä, vaikka se olisi hyvinkin arvokasta tietoa - pyörimään virtuaalimaailmaan muun tarpeettoman viestintätulvn joukkoon. Ja hyvä sanomasi menee hukkaan. Akateemineen verbaalitaso on erikseen.

Käyttäjän PetriSutinen11 kuva
Petri Sutinen

Hyvä palaute. Mordor on toki käsite, joka aukeaa vain "Taru sormusten herrasta" - trilogian kautta. Mordor oli suurvelho Sauronin valtakunta, jonka mahti uhkasi levitä koko maanpiirin yli. Sauron teki mystisen valtasormuksen. "Se yksi kaikki yhteen sitoo ja yhdistää. Se pimeyteen syöksee..." Pieniä kumaria miehiä.
Leikkisyys tulee toki siitä, että ei se nyt tosiaankaan aidosti nykyisen Venäjän "pahuutta" kuvaa. Sauron on hyvin disneytyyppinen hahmo vailla normaaleja piirteitä. Akateemisena sitä suosittua trilogiaa en kyllä osaa pitää.

Groznyi onkin kinkkisempi asia. Se kun ei oikein käänny puhtaasti länsikielille. Kauhistuttava ihminen kun ei vain ole positiivinen ihminen Suomessa. "Terrible" ei ole hieno kaupunki villissä lännessä. Groznyi on kaupunki tai arvostettu henkilö tyypillisessä idässä. Se kun ei ole ollenkaan vain negatiivinen sana. Sen asian "ymmärtämättömyys" on kuin ikuinen ristiriita lännen ja idän välillä.
Esimerkki:Syyrian kapinallinen kuvasi Venäjän pommituksia. Tavoite oli kuvastaa niiden inhimillisyyttä sortavaa luonnetta, niiden laajuutta ja raakuutta. Venäjän somessa siitä tuli musiikilla koristettu hittituote. Musiikki oli klassista, surullista, mutta raskaiden poljentojen ohella toivoa herättävän kepeää siinä ohessa.Groznyi.
Ei mitään rokkiuhoa.
Sanoisin, että venäläisellä sovituksella oli jopa taiteellista arvoa. Tuli ainakin itselleni Kurt Vonnegut ja "teurastamo 5" -mieleen. Jättiläisen kevyet askeleet. Ehkä se paljasti jotakin sellaista, mikä ei ollut edes toivottavaakaan. Suosiosta huolimatta video poistui youtubesta, enkä sitä ehtinyt edes taltioidakaan.
"Auringon polttamat" - on siellä ollut tietääkseni viime vuosien suosituin elokuvatrilogia. Myypä sekin sitten menestyksellä länteen... Yhtä todennäköistä kuin U.Turhapuron suosio Hollywoodissa.
Venäjä ei ole ihan sama asia - edelleenkään - kuin Länsi-Eurooppa.

Toimituksen poiminnat